Washington

asumme kaupungin viimeisellä reunalla hullun miehen talossa

keltaiset muistilaput väpättävät seinillä kuin ylihuolehtiva äiti

varo rappusia

varo päätäsi

vedä verhot

sulje ikkuna

älä polta tupakkaa

pese kädet

 

ulko-oven sisäpuolella on lappu ”sulje ovi”.

yöllä kirjoitin vaaleanpunaisella huulipunalla sen päälle ”mene ulos”.

 

“If shit hits the fan, you run”, hän sanoi.

Ympärillämme purjehtivat vähäpukeiset naiset

autojen valot heijastuvat huulikiilloista

niissä tähdenlennoissa on voimaa toteuttaa salaisimmat toiveesi

polttavat suut kutsuvat minua hellästi.

Valkokenkäiset miehet mittailevat meitä

heidän hymynsä jää roikkumaan kultaisiin hampaisiin.

 

Olimme ajautuneet väärään paikkaan, mies ja minä.

”Ei ole minne juosta, honey”

 

kaukana taivaanrannassa valossa kylpee obeliski

armada saattaa meidät ulos ghetosta

sameat silmät tarkkailevat

pistävät pupillit tuntuvat kyljissämme

näen kuinka hukattu lapsuus virtaa verisuonissa

 

sulaudumme varjoihin ja lopulta muutumme läpinäkyviksi

”minä en usko enää tähän” sanon.