Täällä on outoa, kai tähänkin tottuu

Täällä on outoa, kai tähänkin tottuu

avaan silmäni ja edessäni on sama maisema

vuorijonot kyntävät vakoja maahan

alhaalla solan pohjalla mutkittelevat joet pieninä viivoina

maan verisuonet ja suonikohjut

horisontti kaartuu maapalloa myötäillen

taivaassa sininen liukuu tummasta vaaleaan

lopulta se häviää valkoiseen autereeseen

kuin olisin lintu

näen kuvan

sen taakse on kirjoitettu lapsen käsialalla ”Hyvää vappua!”