Sinulle, Caspar Friedrich

edessäni aukeaa laaja vuoristosola

seison pienellä kallionkielekkeellä, joka on niin kapea, että varpaani ovat ilmassa

huojun hiljaa edestakaisin

pieni tuulenpuuska työntäisi minut alas tyhjyyteen

pienet kivet kilisevät iloisesti matkallaan alas

aurinko siivilöityy pilvien läpi

kaukana leijailee iso lintu

 

keltainen ilma saa hengityksen rahisemaan kuin vanha savikiekko

soin foxtrottia ja charlestonia

tanssin keskellä puutarhaa

sisällä isoäidin kahdeksan serviisiä tarvitsevat lepoa

konservatiiviset linnut paheksuvat minua

uskon, että tämän mahtavan luonnonnäytelmän äärellä mieleni ylevöityy

puristan silmäni tiukasti kiinni

C.F. olet oikeassa, ainoastaan maiseman keskellä ihmisen on mahdollista tuntea oikea mittakaava