Häirikkö

astuin ulos kuvasta

päätin, etten tulisi enää takaisin

minusta tuli aukko perhealbumiin

kuljin minulle merkittyjä polkuja

Jokaiselle kohtaamalleni ihmiselle kerroin eri elämäntarinan

valehtelin niin kauan, että eräänä päivänä kerroin totuuden.

 

teiden risteyksessä nousin kyydistä

perävalojen loitotessa huomasin seisovani keskellä

sysimustaa tyhjyyttä

löysin itselleni pehmeän makuupaikan ja nukahdin.

auringon ensi säteet puskivat luomieni alle ja työnsivät minut uuteen päivään.

ilmassa leijui paksu tuoksu, joka oli nostaa oksennuksen kurkkuun.

makasin keskellä syvänsinistä kukkapeltoa, jonka laidalla oli valkoiseksi rapattu mökki

Sen pihalla seisoi vanha nainen punainen ämpäri kädessään

nostin varovasti käden tervehdykseen

hän vilkutti takaisin